Vuodenvaihde on mukavaa aikaa, sillä kaikki alkaa taas alusta. 1. tammikuuta voi ikäänkuin aloittaa puhtaalta pöydältä, riippumatta siitä jäikö edellisen vuoden tavoitteet saavuttamatta. Ne samat tavoitteet saavat taas uutta pontta, kun keho ja mieli on puhdistunut edellisen vuoden "rasituksista".
Aivan kuin ihminen syntyisi uudestaan!
Olen jo tehnyt pientä suunnitelmaa tälle vuodelle vähintäänkin retkeilyn ja kunnonkohotuksen suhteen. Tavoitteena taas tehdä maaliskuusta marraskuuhun, yksi lyhyempi tai pidempi vaellusreissu/per kuukausi, Sain joululahjaksi Etelä-Suomen retkeilykohteet 1 -kirjan, jossa oli erinomaisia muutaman päivän kestäviä vaellusreittejä max 2h ajomatkan päässä. Lähimpiin kohteisiin pääsen reilu puolessa tunnissa, Eli tänä vuonna pyrin pysyttelemään lähikohteissa, lukuunottamatta elokuun lapin reissua.
Ja lähinnä siis haluan päästä eroon kaavoihin kangistuneesta ajattelutavastani; että turha pakata rinkkaa yhden yön takia, vaan sitten ollaan vähintään viikonloppu, että olisi järkeä lähteä. Miksi en vain voisi extempporeen joku perjantai töiden jälkeen ajaa johonkin lähikohteeseen, olla 1 yö metsässä ja tulla seuraavana päivänä takaisin, ilman sen suurempia suunnitelmia. Kaiken ei tarvitse olla niin suunnitelmallista ja tarkoin ajateltua. Voisi kävellä sen verran kuin huvittaa, ja sitten leiriytyä ja aamulla ajaa takaisin kotiin. Retkeilyni on ehkä muuttunut suorittamiseksi, mikä on inhottava ajatus, sillä luontoonhan pitäisi lähteä nauttimaan, eikä stressaamaan.
Mutta anyway, kirjasta löytyi useampi kiinnostava vaihtoehto, kuten,
- Seitsemän veljeksen vaellusreitti, Nurmijärveltä Hyvinkäälle varaisin aikaa 3-4 päivää
- Kytäjä-Usmin retkeilyalue, koko alueen kiertämiseen varaisin aikaa 2-3 päivää
- Poronpolku, edestakaiseen matkaan varaisin aikaa 2-3 päivää
- Teijon kansallispuisto, rauhallinen 2-3 päivän reissu
Lisäksi kirja oli täynnä upeita päiväretkikohteita ja yhdenyön kohteita. Tästä tulee hyvä retkivuosi!
Olen viimeisen kuukauden ajan totutellut kehoani taas kuntoilemaan, koska viimeiset 6 vuotta olen laiminlyönyt omaa kehoani. Nyt nimittäin alkaa "virallisesti" valmistautuminen vuoteen 2018.
Muutama kuukausi sitten sain ideaksi ostaa itselleni vähän erilaisemman syntymäpäivälahjan, sitten kun täytän 30. Olen pidemmän aikaa jo haaveillut jonkinlaisesta ulkomaan vaellusmatkasta, mutta olen kuvitellut etten saa ketään kaveria tai äitiä mukaan sellaiselle reissulle, enkä todellakaan uskaltaisi yksin lähteä omatoimimatkalle. Satuin löytämään netistä pari suomalaista matkanjärjestäjää, jotka tekevät todella monipuolisia aktiivimatkoja ympäri maailmaa, ja tajusin, etten tarvitse kaveria mukaan, vaan voisin lähteä yksin. Sillä noille matkoille osallistuu muitakin ihmisiä ja siellä on osaavat, suomalaiset oppaat kokoajan mukana.
Vaellusmatka espanjassa ei kuulostanut tarpeeksi eksoottiselta, joten muistelin mikä oli lapsuudesta saakka kiehtonut minua; lumihuippuiset vuoret.
Näin lapsena monesti unen, jossa katselin keittiönikkunasta ulos, ja kaukana taivaalla kohosi kirkkaana hohtava Mount Everestin lumihuippu. Olin haltioitunut siitä, miten niin kaunis asia olisi nyt saavutettavissani, joskaan en ikinä niissä unissa päässyt näkemään vuorta lähemmin.
Tiesin, että Mount Everestin perusleiriin tehdään valmismatkoja, mutta koska viime vuosina siellä on sattunut monia tappavia lumivyöryjä, koin sen liian riskaabeliksi. Selvitin netistä mille muille vuorille matkanjärjestävä tekee matkoja, ja vuonna 2018 tulen patikoimaan Annapurna Basecamppiin Nepaliin.
Matka kestää noin 2 viikkoa, ja siinä noustaan korkeimmillaan n. 4100 metriin.
(jotain kautta joulupukki oli kuullut suunnitelmistani)
Eli luvassa on paljon porrasharjoituksia Keinukallion juoksuportaissa. Joo, en ole kiipeämässä minnekään vuoren huipulle, mutta matkasta nauttii varmasti enemmän, kun on kunto asiallisella tasolla. Eikä tästä nyt muutenkaan ole muutakuin hyötyä.
(joulupukki toi myös tällaisen kirjan, pohjustaen unelmareissua hamassa tulevaisuudessa)
Mutta näillä mennään toistaiseksi eteenpäin.
Hyvää vuoden ekaa päivää!
