Pitkän odotuksen jälkeen talvi on taipumassa, ja maaliskuu on saapunut kaupunkiin. Lumet sulavat kohisten vesisateen saattelemana, ja uutta ei ole toivottavasti enää tällä kaudella tulossa.
Suunnittelin josko aloittaisin vuoden retkeilykauden jo vähän aikaisemmin, ja suuntasinkin kuukauden ekana lauantaina Hyvinkäälle, Kytäjä-Usmin ulkoilualueelle. Rinkkaan sulloin välttämättömimmät varusteet, muutaman sämpylän, perunamuussijauhetta, puurohiutaleita ja suklaata. Niillä pärjäsi hyvin illan ja aamun.
Istuskelin iltapäivällä nuotiolla laavun edessä ja siinä kävi yksi lapsiperhe paistamassa nakkeja, joista sain myös osani! Ja sinappia myös. Kiitin kernaasti, kun poistuivat paikalta.
Pimeys laskeutui kuuden jälkeen, ja viimeisissä valonsäteissä sammuttelin nuotion ja viritin pressun laavun suulle suojaamaan. Olin asetellut muutaman halon niin, että saatoin maata laavussa puoli-istuvassa asennossa, ja syventyä kännykkääni.. Hävettää. Lähden nauttimaan kauniista ja ainutlaatuisesta luonnosta, mutta vietänkin koko illan silmät kiinni ruudussa. Mutta ei pimeällä oikein luonnosta voi nauttia, ainakaan tämmönen pimeänpelkoinen. Antakaa armoa.
No anyways, valaisin laavun lyhdyllä ja kynttilöillä, ja pressu teki tilasta vedottoman ja selvästi ulkoilmaa lämpimämmän. Yöllä säätiedotuksen mukaan asteet laskivat n. - 10*C asteeseen, mutta kyllä makuupussissa varpaat alkoivat aamuyöstä palelemaan vaikka miten oli hyvä pussi. Heräsin seitsemältä keittämään nuotiolla kahvit ja puurot, ja lähdin talsimaan takaisin autolle. Matkaa kertyi huimat 3km.
Jostain syystä varpaat aina palelee melkein pussissa kuin pussissa, ja olenkin pohtinut untuvatöppösten tekemistä. Villasukat ei vain suojaa riittävästi kylmyydeltä. Voisin ostaa halvalla semmosen vauvan untuvamakuupussin ja nyhtää siitä ne untuvat jonkun itse ommellun töppösen sisään. Joo, siinä on plääni. Tarvitaan vain untuvaa, kangasta ja äiti neuvomaan.
Jatketaan kevään odottelua, ja suunnitellaan retkiä!
Istuskelin iltapäivällä nuotiolla laavun edessä ja siinä kävi yksi lapsiperhe paistamassa nakkeja, joista sain myös osani! Ja sinappia myös. Kiitin kernaasti, kun poistuivat paikalta.
Pimeys laskeutui kuuden jälkeen, ja viimeisissä valonsäteissä sammuttelin nuotion ja viritin pressun laavun suulle suojaamaan. Olin asetellut muutaman halon niin, että saatoin maata laavussa puoli-istuvassa asennossa, ja syventyä kännykkääni.. Hävettää. Lähden nauttimaan kauniista ja ainutlaatuisesta luonnosta, mutta vietänkin koko illan silmät kiinni ruudussa. Mutta ei pimeällä oikein luonnosta voi nauttia, ainakaan tämmönen pimeänpelkoinen. Antakaa armoa.
No anyways, valaisin laavun lyhdyllä ja kynttilöillä, ja pressu teki tilasta vedottoman ja selvästi ulkoilmaa lämpimämmän. Yöllä säätiedotuksen mukaan asteet laskivat n. - 10*C asteeseen, mutta kyllä makuupussissa varpaat alkoivat aamuyöstä palelemaan vaikka miten oli hyvä pussi. Heräsin seitsemältä keittämään nuotiolla kahvit ja puurot, ja lähdin talsimaan takaisin autolle. Matkaa kertyi huimat 3km.
Jostain syystä varpaat aina palelee melkein pussissa kuin pussissa, ja olenkin pohtinut untuvatöppösten tekemistä. Villasukat ei vain suojaa riittävästi kylmyydeltä. Voisin ostaa halvalla semmosen vauvan untuvamakuupussin ja nyhtää siitä ne untuvat jonkun itse ommellun töppösen sisään. Joo, siinä on plääni. Tarvitaan vain untuvaa, kangasta ja äiti neuvomaan.
Jatketaan kevään odottelua, ja suunnitellaan retkiä!
