Ensimmäisenä pahoittelen sinulle lukija, että postauksen kirjoittaminen on kestänyt näin kauan. Kesäloman jälkeen olen keskittynyt työn hakemiseen, ja olen ollut aika stressaantunut, kun mitään ei kuulunut vaikka hain ja hain. Sittemmin olen löytänyt vakituisen työpaikan, ja varmuus työpaikasta on saavutettu. Nyt taas riittää henkistä mielenkiintoa paneutua tämän kirjoituksen pariin.
Ehdimme siis Lucan kanssa suunnittelemaan tätä reissua hyvän aikaa. Saunoimme tai kävimme oluella, ja paneuduimme tulevan vaelluksen suunnitteluun. Ja lähtöpäiväksi valikoitui 11.8.2018. Molemmilla oli juuri sopivasti kesäloma aika, joten lauantai iltana klo 19 auto starttasi Tuusulasta, ensimmäisen pysäkin ollessa Kuopion Rauhalahdessa. Leirintäalueelta olin varannut meille pienen kahdenhengen mökin, hintakin oli vaatimaton 37€ yö. Saavuimme perille vasta illalla klo 23 jälkeen, mutta uni maittoi nopeasti.
Sunnuntaina 12.8. jatkoimme matkaa kohti Rukaa. Olin varannut matkaan aikaa pari tuntia ylimääräistä, että varmasti ehdittäisiin Rukalla laittaa auto parkkiin, ja hypätä varaamani tilataksin kyytiin. Matka oikeastaan sujui aika hyvin, pidimme maltillisia taukoja, ja saavuimme vajaa 2 tuntia ennen taksin lähtöä, joten lampsimme suoraa päätä ensimmäiseen ravintolaa, ja tilasimme makkaraperunat kaikilla maisteilla, ja minä nautin vielä oluen.
(ja kyllä muuten oli hyvää)
(kartantutkimista ennen lähtöä)
(rinkat odottavat taksiinnousua)
Hypättiin taksiin, ja saavuimme Hautajärven luontotuvalle klo 17.30. Matkasta ei ole mitään hajua, sillä saatoin ehkä torkkua koko matkan.
Etsittiin pihapiiristä vesipistettä, että saatiin viimeiset vesipullot täytettyä ja eikun polulle. Ekan n. kilometrin jälkeen keskellä metsää vastaan tuli vanha henkilöauto. En ymmärrä miten auto oli sinne päätynyt, tai minkä ikäinen se oli, mutta kauan se tuolla ainakin oli ollut, sillä auton sisäosat kasvoi sammalta, eikä auto muutenkaan näyttänyt kauhean hyvältä.
(tämä lienee olleen yksi kesän monista metsäpaloista)
Meillä oli yhteensä n. 6km ekalle yöpymispaikalle eli Perttumakosken laavulle. Paikka oli aika symppiksennäköinen, mutta vettä ei joesta voinut ottaa, sillä siinä oli havaittu sinilevää. Nautimme illasta herkutellen makkaralla, ja pitkän päivän jälkeen riippukeinun hienoinen keinunta yhdistettynä veden solinaan, uni kietoi minut hellään syleilyynsä. Luca nukkui tämän yön laavussa.
(katse kaukaisuuteen)
Maanantaina 13.8
"Aamulla lähdettiin upean kelin saattelemana käppäilemään kohti sauraavaa yöpymispaikkaa. Matkalla tavattiin nuori Nurmijärveläispari useampaan kertaan, ja lopulta vielä yövyttiin samassa paikassa. Heillä oli ihana koira nimeltä Nasta. Luca sai kaverin ja minäkin heittelin keppiä. Päivällä satoi pienen hetken, joka vietettiin tarpin alla ruokatauolla. Leiripaikalla käytiin joessa kastautumassa, oli muuten saatanan kylmää vettä. Mutta pahimmat hiet sai kainaloista pois. Tuli kyllä tosi rento ja mukava fiilis pulahtamisen jälkeen. Kävelysaldo 18km."
Tapaamaamme nuoripari oli ensimmäisellä vaelluksella, ja päättivät aloittaa heti "helpoimmasta". Koska alueella oli sinilevää havaittu monissa joissa, he päättivät pelata varman päälle ja kantoivat mukana yhteensä 16litraa vettä, miehen rinkan painon ollessa yli 30kg, ja naisellakin reippaanlaisesti. Heillä varmasti Rukaa kohden alkoi hymy hyytymään, varsinkin, kun olivat varanneet reissuun ihan liian vähän aikaa. Heidän piti kävellä joka päivä yli 20km, päästäkseen tavoitteeseensa. Ei käynyt kateeksi. Meille(tai minulle) 18km päivässä oli ihan riittävän rankka suoritus, ja rinkatkin oli huomattavavasti kevyemmät.
(Perttumakosken yöpaikka aamulla)
(mustikat oli isoja ja niitä riitti joka puolella. Välillä pidettiin mustikansyönti taukoja, joilla kahmittiin mustikoita kouratolkulla kitusiin)
(tarppia ei sateessa sen paremmin kerennyt asettelemaan. Tässä ruokaillaan ja odotetaan sateen loppua)
(voi sen tauon näinkin viettää)
(vähän eloa jalkoihin)
(meidän karttaexpertti taas työntouhussa)
(ihan loppu!)
(Luca ja suloinen Nasta)
Tiistai 14.8 alkoi sateisena. Tarppi oli jäänyt hivenen löysälle, joten se tiputteli saumasta vettä makuupussini päälle, joka kostuikin jonkun verran. Nastan omistajat lähtivät leiristä meitä ennen, mutta tapasimme päivän kohokohdassa, eli Oulangan luontotuvalla, jossa pääsimme sateelta suojaan, ja syömään kahvilaan. Matka sinne tuntui loputtomalta, joten palkitsin itseni burgerilla, limulla, pullalla ja kahvilla. Ai että maistui hyvälle! Ja pääsi käymään vesivessassa, sekä pesemään kädet. Tauolla vierähti varmasti pari tuntia.
Tänään ei varsinaisesti ollut mikään kiire, sillä päivämatkaksi oli sovittu vain 12.5km.
(aamulla rinkan pakkaus sujuu parhaiten halkoliiterissä, jos ei halua kastua)
(Oulangan luontokeskuksella sai varusteita kuivattua)
(ai että oli hyvä burgeri, vaikka näyttääkin vähän köyhältä)
(mun makuupaikka nurkassa)
Saavuimme hyvissä ajoin ja sateen saattelemana Ansakämpän autiotuvalle. Laitettiin varusteet kuivumaan, ruokailtiin ja rentouduttiin. Juttelin nuoren saksalais naisen kanssa, joka oli yksin reissussa. Hän oli ollut matkallaan jo 1.5kk ja aikoi jatkaa seuraavat 1.5kk. Hän oli laihtunut huomattavasti, sillä ei ollut varautunut niin kalliiseen hintatasoon Suomessa. Siksi hänellä oli varaa syödä vain 2 kertaa päivässä, mikä on vaelluksella aivan liian vähän. Annoin kaiken ylimääräisen ruokani hänelle.
Iltaa kohden tupa alkoi täyttyä väsyneistä vaeltajista, ja yöllä kuuluikin monenmoista korinaa, enkä tällä kertaa ollut ainoa kuorsaaja. Luca väittää mun kuorsauksen kuulostavan siltä, kuin suihkukone nousisi ilmaan......vaikea uskoa. Mutta sen paikkaansa pitävyys selviää postauksen 2. osassa.
Pysykää kuulolla.
