Taas se aika vuodesta, nimittäin syysvaelluksen aloittaminen. Päätin lähteä heti töiden jälkeen ajelemaan kohti Koirasalmen parkkipaikkaa, eli Pohjanmaalle matka vei. Ensimmäinen pysähdys tapahtui Järvenpäässä, josta noukin kyytiin Hertta -koiran matkaseuraksi. Toinen pysähdys oli Jyväskylän ABC:lla, josta alkoi viimeinen etappi määränpäähän.
Ajelin viimeistä asvalttitienpätkää, ja keräsin mielessäni rohkeutta teltan pystyttämiseen pilkkopimeässä metsässä. Vastikään tehty pikitie suorastaan imi kaiken valon autosta, ja ajaminen oli tarkkaa hommaa, kun keskiviivaakaan ei oltu vielä spreijattu. Tullessani erääseen kaarteeseen, valokiilani osui autotien vieressä kulkevaan ojaan, ja siellä kiilui 2 silmää! Ajaessani paikan ohi näin ojassa jonkin mustan ja karvaisen isohkon otuksen, mutten ehtinyt kunnolla nähdä mikä se oli, sillä oli niin pimeätä. Sydän hypähti kurkkuun, sillä tiesin kohta joutuvani astumaan autosta ulos yksin keskelle pimeätä ja autiota metsää. Punnitsin mielessäni eri vaihtoehtoja otuksesta sekä siitä, nukkuisinko sittenkin autossa ensimmäisen yön.
Kello oli 23,10, kun saavuin Koirasalmen parkkipaikalle, ja ilokseni huomasin pihavalon joka loisti turvallisesti pienen majatalon kuistilla. En tiennyt, että täällä on "hotelli". Lisäksi parkkipaikka oli täynnä autoja ja asuntoautoja, näin jopa muutaman ihmisenkin. Nämä olivat hotellin parkkipaikkoja, joten ajoin vielä parisataa metriä pimeään, mutta ilmaiseen kansallispuiston parkkialueeseen. Vilkkaan mielikuvitukseni takia en yksinkertaisesti uskaltanut nukkua ulkosalla, vaan kaadoin takapenkit ja laitoin maaten autoni takakonttiin. Tässä vaiheessa huomasin ottaneeni väärän makuupussin mukaan reissuun. Omistan untuvapussin, jossa on 2 osaa. Se lämpimämpi perusosa, jossa on huppu, ja suuaukon kiristysnarut. Lisäksi ohuemman pussin, jonka saa vetoketjulla liitettyä tämän peruspussin päälle, jolloin sillä voi jo yöpyä kovemmallakin pakkasella. Molemmat on väriltään sinisiä, niin otin tietysti sen ohuen lisäpussin mukaan. Mutta onneksi vaatetta oli mukana sen verran, että niillä pärjäsi nukkua ilman palelemista.
1.10.2016
Aamulla heräsin seitsemän jälkeen aika jäykkänä. Havahduin muutamia kertoja aamuyöllä, kun oli pakko vaihtaa asentoa. Oli tarjolla joko kylkiasento polvet koukussa, tai nukkua selällään ihme vänkyrä asennossa (mahduin juuri ja juuri makaamaan takakontissa jalat suorana, ja tämäkin ainoastaan vinottain).
Nousin autosta ja ulkona oli tosi viileä tuuli. Hyvin nukkunut Hertta hyppeli iloisesti kohti kotaa, jota en illalla pimeässä nähnyt, ja aloin sytyttelemään nuotiota. Keitin ekana kahvit, ja söin aamiaista, jonka jälkeen vain lämmittelin yli tunnin nuotion loimussa.
Kymmenen jälkeen astuimme Hirvaan kierrokselle, ja vaellus alkoi.
Ensimmäisenä kävelimme Heikinjärven laavulle, jossa keitin kahvit ja söin yhden leivän. En ollut ikinä nähnyt yhtä kaunista paikkaa laavulle, ja olikin ihanaa vaan istua hiljaa ja kuunnella tuulen huminaa ja lintujen satunnaista sirpitystä.
Jonkun ajan kuluttua laavulle saapui lapsiperhe, jonka isäntä kertoi kohdanneensa laavun lähellä karhun, kun oli käynyt hillassa. Myös laavun päiväkirjaan oli kirjoitettu vuotta aikaisemmin, että laavulta näkyvän suon laidassa tallustelee karhu. Eli niitä siis oli täällä. Lähdettyäni jatkamaan matkaa, pohdin kokoajan sitä, mistä mies oli puhunut, kuinka hänestä tuntui siltä, kuin häntä tuijotettaisiin. Mietin siis kokoajan, että onko minulla nyt sellainen fiilis, että jokin tuijottaisi. Ei ollut. Mutta lähestyessäni suon laidalla olevaa metsäsaareketta, havaitsin liikettä 100 metrin päässä. Pysähdyin ja katsoin tarkemmin. Jokin tumma siellä liikkui kovaa vauhtia. Päästessäni vähän lähemmäs näin puiden takana 2 hirveä juoksevan henkensä edestä karkuun. Huh, ei sen kummosempaa.
Jatkoin käppäilyä rauhallisesti kohti Sysilammen autiotupaa, ja matkalla kiipesin myös lintutorniin.
Siellä törmäsin toiseen yksinvaeltajaan. Jonkun ajan päästä saavuin Sysilammelle, ja yllätyksekseni totesin saavani olla rauhassa. Täällä oli paljon tilaa yöpyjille, varmaan ainakin 20 makuupaikkaa, ja autiotuvassa oli jopa kerrossängyt ja PATJAT! Mitä luksusta. Kävin hakkaamassa muutamat klapit ja lämmitin tuvan kaminan. Keittelin kahvivettä ja kirjoitin muutaman sivun päiväkirjaan, omaani siis. Sitten kirjoitin myös tupakirjaan tervehdykset. Koska kello oli vasta 14, ja matkaa seuraavaan yöpaikkaan oli enää vajaa 7km, päätin heittäytyä pitkäkseni patjalle, jossa Hertta jo makasi väsyneenä. Ei kuitenkaan väsyttänyt sen enempää, kunhan vain makoilin ja katselin ikkunasta puista putoavia lehtiä, ja kuuntelin tuvan natinaa ja huokailua. Ehkä hieman harmitti jättää näin harvinainen tilaisuus käyttämättä, että pääsisi patjalla nukkumaan. Sillä tuskinpa sillä toisella tuvalla olisi mitään patjoja.
Noh, lähdin jatkamaan ja klo 18 nurkilla saavuin Pitkälahteen. Autiotupa oli aivan äärettömän suloinen, pikkuinen mökki, jossa oli nukkumapaikat 2-4 henkilölle. Poikkeuksellisesti vain ympäristössä ei ollut vettä näkösällä, yleensähän näissä on lampi tai jotain muuta lähettyvillä. Pihalla oli myös pieni halkovaja ja nuotiorinki. Astuin sisään tupaan, ja heti ensimmäisenä silmäni hakeutuivat tuvan pöydällä olevalle käsinkirjoitetulle lapulle ; KAIVO ALHAALLA RANNASSA. Jes, sekin ongelma ratkaistu. Ja toinen iloinen yllätys oli ne patjat! Hertta hyppäsi heti laverille ja pyöri ja venytteli patjalla ja sitten kierähti kerälle tyynylle, jotka myös löytyivät täältä. Mahtavaa.
Kaivoin rinkasta kahvipannun, trangian kattilan, sekä vesipullon ja painelin Hertan kanssa alamäkeä kohti rantaa. Sinne oli n 200m ja sielläkin oli pieni halkovaja ja nuotiorinki, sekä se kaivo. Otin astiat täyteen vettä, ettei tarvitse enää pimeässä tulla hakemaan, ja palasin tuvalle. Sytytin kamiinaan tulet ja laitoin keittovedet lämpiämään, ja rupesin selaamaan tupakirjaa. Aikani selailtua kävin vilkaisemassa keittovettä, joka oli edelleen haaleata. Lisäsin kamiinan täyteen klapeja ja istahdin taas odottamaan. Samalla lakaisin tuvan lattian ja vähän pyyhkäsin pöytää. Nyt kamiina oli ollut tulilla ainakin jo tunnin, eikä vesi ollut vieläkään edes lämmintä. Päätin valmistaa päivällisen trangialla, ja sillä valmista tulikin nopeasti. Maha täynnä köllähdin laverille kuuntelemaan radiota ja lukemaan kirjaa. KYLLÄ! Kannoin turhan kirjan mukanani, vaikka aina valitan kuinka rinkka painaa niin paljon.. Yksinvaeltaessa vaan aika ei kulu niin nopeasti, kun ei ole ketään kelle puhua. Tai no kyllä Hertalle tulee juteltua paljonkin, mutta se on niin yksipuolista. Vastaukseksi saan joko nuolaisun tai hännänheilutusta.
Loppu ilta sujui kynttilöitä poltellen ja lukien.
2.10.2016
Heräsin seitsemän jälkeen valoon ja sytytin heti kamiinan tulille, sillä tupa oli yön aikana viilennyt. Keittelin aamukahvit trangialla ja kuuntelin radiota samalla, kun odottelin kämpän lämpiämistä. Päätin antaa kamiinalle toisen mahdollisuuden vedenkeiton suhteen, ja laitoinkin kattilan aivan kiinni kamiinasta lähtevään poistoputkeen. Siinä paikassa vesi jopa jo keittyi, niin että sain kuumaa kiisseliä myslin sekaan.
Tämän päivän määränpäänä oli Lehtosenjärven kota, jonne matkaa on vähän reilu 19km. Heitin rinkan selkään, puin Hertalle valjaat päälle ja suuntasimme alas rantaan hakemaan kaivosta pullot täyteen vettä. Jatkoimme kulkua poutasään saattelemana, ja ensimmäisen eväspysähdyksen pidimme Ahvenlammen laavulla.
Pitkospuut olivat lähes koko Hirvaankierroksella paikoitellen heikossa kunnossa. Meinasinkin muutamaan kertaan kaatua, kun pitkos luiskahti jalan alta pois. Mutta sai pitkospuista välillä myös hupiakin. Osa pitkoksista nimittäin oli kuin keinulautoja, joihin välillä jäin pomppimaan huvittaakseni itseäni.
No mutta, matka jatkui ja monien hienojen maisemien jälkeen saavuimme Valvatin autiotuvalle. Pihapiirissä pyöri vanha pariskunta, jotka olivat juuri juoneet kahvit ja lähdössä takaisin autolle. Tein varmasti suuren vaikutuksen pariskuntaan, kun yritin uljailla voimillani kiskoa autiotuvan ovea auki. Aikani ovea nyittyä herra totesi että se aukeaa sisäänpäin.. Kiitin ja painelin äkkiä sisään pois uteliaiden silmien alta. Hertta löysi heti omalle paikalleen, nimittäin pehmeälle patjalle, jossa se pyöri selällään joka suuntaan ennenkuin kierähti kerälle lepäämään.
Tiputin rinkan seinäävasten ja otin saappaat pois jalasta.
Tuvassa tuoksui vanhalta, ja rakennus näytti siltä, että siellä varmasti alkaa kummittelemaan heti pimeyden laskettua. Autiotupa oli aikoinaan toiminut metsänvartijan kämppänä.
Aikani istuttua nostin siirryin ulos tutkailemaan pihapiiriä, joka oli aika heinittynyt. Nuotioringin lisäksi pihasta löytyi soma pikkusauna, johon sai pesuvettä kaivosta. Levättyämme tarpeeksi lähdimme jatkamaan taivallusta kohti Lehtosenjärveä, jonne saavuimmekin hyvissäajoin, klo 18 jälkeen. Ilta meni klapeja hakatessa, radiota kuunnellessa, lukiessa, sekä nuotiota poltellessa.
3.10.2016
Maanantaiaamu avautui usvaisena ja kylmänä. Järven pinnalla leijaili kaunis sumu ja joutsen pariskunnan huuto kaikui kaihoisasti järvellä. Söin rauhassa aamupalaa ja lämmittelin nuotiolla. Olin illalla virittänyt telttakankaan osittain kodan oviaukon peitoksi, joten nuotionlämpö pysyi paremmin sisällä, eikä tuulikaan tuivertanut niin pahasti.
Matkamme jatkui kohti viimeistä yöpaikkaa, eli alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen suuntasimme takaisin Koirasalmelle. Ensimmäinen etappi käveltiin mm. peltojen reunoja pitkin, ja kiivettiin taas lintutorniin. Pysähdyimme kevyelle lounastauolle Nielujärven laavulle, jossa keittelin kahvia nuotiolla ja Hertta nukkui taukopussissa.
"Nyt on n. puolet tämän päivän taipaleesta takana, ja kohta alkaa 12km marssi takaisin autolle. On myönnettävä, että Koirasalmen majoituspalvelu houkuttelisi, sillä viime yönä oli hyvinen viileä pussissa. Olen ollut liikkeellä n. 3h ja kävellyt 8km, enkä ole tavannut vielä ketään. Mutta kyllä täällä porukkaa liikkuu, sillä laavun nuotiopohja oli vielä kuuma. Tällä reissulla ruokaa on mennyt juurikin niin hyvin kuin olin suunnitellut, ja eilisen mummonmuusi oli menestys! Miksi kannan aina valmispasta-aterioita mukana, kun en jaksa niitä yksin syödä kumminkaan. Hyviä ja kevyitä vaihtoehtoja olisi perunamuusijauhe, cuscus, erilaiset valmiskastikejauheet, soijarouhe jne. Täytyy jatkaa menun kehittelyä. Hertalla on helppoa, sen kun syö niitä samoja papanoita illasta toiseen..ja aina maistuu."
Kävelimme ripeästi lopunmatkan autolle, ja pysähdyimme pari kertaa ainostaan istahtamaan. Kello oli lähemmäs iltaseitsemää, kun vihdoin talsimme auton läheisyydessä olevalle kodalle. Laittelin keittovedet nopeasti tulemaan ja asensin telttakankaan kodan oviaukkoon niin hyvin kun sen nyt siihen sai. Lämpötila oli huomattavan viileä, ja telttakankaasta huolimatta kotaan tuuli todella inhottavasti, eikä lähestyvä pimeys houkutellut pelkääjää. Päätin ruokailla ripeästi ja sitten siirtää kaikki tavarani autoon, jossa nukkuisin myös viimeisen yön. Onhan se vähän noloa lähteä vaeltamaan, ja yöpyä autossa, mutta minkäs sille mahtaa, että mielikuvitus antaa pimeälle metsälle aivan erilaisen säväyksen.
Uskon vahvasti, tämän päätöksen kuitenkin olleen oikea, sillä vaikka autossa olin tuulelta suojassa, palelin huomattavasti yöllä. Vedin suurimman osan vaatteistani päälle, kommandopipoa ja hanskoja myöten, ja silti heräsin muutaman tunnin välein kylmään ja huonoon asentoon.
Aamulla heräsin huomattavasti suunniteltua myöhemmin, kärsin päänsärystä, minua janotti, olin kylmissäni ja selkäni jokaista neliösenttimetriä kivisti. Päätin skipata viimeisen aamun perinteisen "reissunmuistelu aamiaisen", ja hyppäsin suoraan ratin taakse ja kaasutin tieheni, Pysähdyin vasta yli tunnin päästä jaloittelemaan Herttaa ja ostamaan kahvia ja aamupalaa. Muutaman särkylääkkeen ja aamukahvin jälkeen olo alkoi tuntua ihan kohtalaiselta ja surkea olotila muuttui jo "jee koska uudestaan vaeltamaan" -olotilaan.
Mitä opin tällä reissulla?
- Tarkista jokainen varuste ennen lähtöä, ettei tule kaapattua mukaan vääriä tarvikkeita,
Mitä opin reissun jälkeen?
- Kirjoita postaus heti reissun jälkeen, niin kaikki varteenotettavat kertomukset ovat vielä tuoreena muistikuvissa.
Seuraavaa reissua odotellessa pyrin kehittämään retkeilyvarusteitani. Myyn joitain varusteita, ja korvaan jotkut varusteet paremmilla, päällimmäisenä mielessäni pyörii teltan vaihto. Mutta syksy on hyvää aikaa tehdä mainioita löytöjä.
Hyvää loppusyksyä kaikille!
