Viime päivät ovat menneet flunssan kourissa, joten olen pyhittänyt kaiken vapaa-ajan levolle sekä unelmoinnille. Tässä taannoin alkoi telkkarista sarja nimeltä "Alone - Yksin erämaassa", jossa 10 henkilöä lähetetään kukin yksin eripuolille Alaskaa(kaippa se oli Alaska), ja jokainen yrittää selviytyä luonnonehdoilla niin pitkään kuin mahdollista. Kilpailun voittaa luonnollisesti se henkilö, joka pärjää pisimpään.
Tämän ohjelman siivittämän olen katsellut netissä erilaisia selviytymisohjelmia, sekä dokkareita erakoista yms. ja ehdottomasti inspiroivin ohjelma on ollut "Alone in the Wilderness"-dokumentti. Se kertoo amerikkalaisesta Richard Proennekenista, joka rakensi itselleen hirsimajan Alaskan syrjäseudulle, asuen siellä yli 30 vuotta yksin valokuvaten ja luontoa tutkien.
Olen törmännyt dokkariin ensimmäisen kerran jo vuosia sitten, mutta koska se on niin hyvä ja kaunis, olen katsonut sen monia kertoja uudestaan.
Olen kai aina unelmoinut itsekin muuttavani jonnekin keskelle ei mitään, ja eläväni luonnonehdoilla, kasvattaen ja pyytäen omat ruokani. Ehkä sitä mökkiä en itse rakentaisi, mutta olisihan se mahtavaa päivät pitkät vain liikkua luonnossa, veistellä puusta tarpeellisia esineitä ja seurata luonnonkulkua. Se vaan ei ole mitenkään realistista, sillä pakkohan jostain on rahaa saada, että voi niitä perusraaka-aineita ostaa kaupasta, vehnäjauhot ja kahvi kun eivät satu luonnossa kasvamaan.
Ajatus on täysin romantisoitu, sillä siinä vaiheessa kun makaisin sydäntalvella keuhkokuumeessa piilopirtissäni, ja olisi pakko raahautua ulos hakkaamaan lisää halkoja hiipuvaan nuotioon, saattaisi tulla kaupunkielämää ikävä. Mutta siitä huolimatta ajatus "erakko"elämästä on aina kiehtonut minua. Ajatus siitä omasta rauhasta, kuitenkin niin, että aina halutessani pääsisin sivistyksen pariin ostoksille ja tapaamaan perhettä sekä kavereita.
Mutta anyway, jos Suomeen tulisi tuollainen tv-formaatti, jossa testattaisiin kilpailijoiden selviytymistä keskellä ei mitään, ilmoittautuisin heti mukaan. Olisi niin mahtavaa päästä testaamaan, osaisiko tosipaikan tullen yhtään mitään. Saisinko nuotiota syttymään tuluksilla, vai onko se vaan helppoa sohvalta huudella että "eihän tosta tule mitään!". Myös majoitteen rakentaminen olisi mielenkiintoinen kokemus. Teoriassahan tiedän miten saan rakennettua kohtalaisen vedenpitävän majoitteen puita, havuja, lehtiä, sammalta ym käyttäen, mutta osaisinko tositilanteessa.
Löysin taannoin netistä yhdistyksen, joka järjestää luonnossaselviytymiskursseja. Ensi kesän kurssi-info sanoo seuraavaa: "Kurssilla pyritään käytännössä hyödyntämään luonnonantimia ja antamaan tietoa henkiinjäämiskysymyksistä. Kurssi kestää reilun viikon ajan. Kurssi sisältää lyhyen teoriajakson, jota seuraa kuuden vuorokauden mittainen käytännönjakso. Kurssille voi hakeutua 16 vuotta täyttäneet, terveet, retkeilystä ja luonnosta kiinnostuneet henkilöt, jotka eivät pelkää vilua ja nälkää. Kurssilla tukeudutaan maasto-osuudella pääosin luonnosta löytyvään ravintoon, joka saattaa olla hyvin niukkaa. Kurssilla ei käytetä makuupusseja ja alustoja, ja yöt saattavat olla kylmiä."
VÄHÄN MAKEETA! Kurssi on aika tyyris, mutta olisi todella mielenkiintoinen kokemus, ja oppisin hyödyllisiä asioita. Tänne on päästävä!!!
Seuraavassa postauksessa esittelen muutaman uuden varusteen, jonka olen ostanut, lähinnä talviulkoilua ajatellen.
Jos muuten kiinnostuit "erakko"elämästä, suosittelen katsomaan videon suomalaisesta Surnu-Pekasta, joka asui pitkään yksin Vätsärin erämaassa.
