Pitkästä aikaa taas uutta blogiteksitä, on ollut vähän hiljaista vaellusten suhteen. Viimeisin vaellus on ollut syksyn Kaldoaivin reissu, mutta pari yhden yön reissua olen keväällä viettänyt, molemmat epäonnistuneita yrityksiä. Molemmilla kerroilla kävin Lopen Poronpolulla, mutta oli vielä liian kylmät kelit, että palelin läpi yön. Tästä syystä kummastakaan reissusta ei tullut koko viikonlopun kestävää vaellusta, vaan yhden yön kokeilu. Eka kokeilu oli perinteinen pääsiäisvaellus (jolloin yleensä on ollut lämpötilat plussan puolella), mutta tällä kertaa maa oli vielä lumen peitossa, ja yölläkin lämpötila laski tiukasti pakkasen puolelle. Omat varusteet ei ole tarkoitettu kuin 0*C tietämille.
Joo mutta tällä kertaa oli tarkoitus vetää oikea vaellus, ja poikkeuksellisesti vaelluskaverin kanssa. Ensimmäinen oikea vaellus kaverin kanssa, ja vähän jännitti etukäteen, että miten yhteiselo sujuu. Olin siis tutustunut Lucaan etukäteen facebookkiin perustamassani retkeilyryhmässä, ja tapasimme yhden kerran ennen reissuun lähtöä. Olimme tosi samalla aaltopituudella, joten uskoin vaelluksen sujuvan hyvin....ja mitä vielä.... vaellus sujui erittäin hyvin!
Päädyttiin lähtemään Seitsemiselle, koska Luca ei ollut siellä koskaan käynyt, ja autottomana sinne ei ole varmaankaan maailman helpoin päästä. Siis bensat puoliksi, rinkat autoon ja keula kohti auringonlaskua.
Auto jätettiin Multiharjun parkkipaikalle ja hyttysmyrkyn saattelemana sujahdettiin reitille. Koska valoisaa aikaa oli vielä vaikka kuinka paljon jäljellä, päätettiin kävellä niin kauas kuin vaan huvittaisi kävellä. Pysähdyttiin Koverolammelle tarkoituksena jäädä siihen yöksi, mutta paikka oli niin ruma ja pusikkoinen, että päätettiin jatkaa seuraavalle telttapaikalle. Matkaa tuli autolta n 5-6km ja päädyttiin Kirkaslammelle. Ja ai että mikä paikka! Hieno keittokatos pöydillä ja tuoleilla, sekä laiturilla mahtavat näkymän lammelle.
Paistettiin paketti makkaraa, ja juotiin muutamat oluet (tai siis minä join, Luca oli hivenen hitaampi tässä puuhassa) ja nautittiin hiljaisuudesta.
(näin se teltta nousee)
(mun majapaikka)
Teltta pystyyn, ja itselleni riippukeinu roikkumaan keittokatokseen. Nukkumaan taidettiin painua puolenyön aikoihin, joskin itse nukahdin kyllä nopeammin. Luca oli teltassaan ruvennut ihmettelemään jotain outoa ääntä kauempaa, ja tajunnut sen olevan kuorsausta. Ja telttahan siis oli ihan jopa 30 metrin päässä.
(Luca kävi kakalla)
Aamulla oli mukava herätä lämpimän yön jälkeen ja keitellä rauhassa kahvia nuotiolla. Tänään ohjelmassa olisi 16km kävely Liesijärven telttapaikalle. Matkalla nähtiin yllättävän paljon muita retkeilijöitä, mutta tottakai saatiin myös kävellä ihan rauhassa. Pysähdyttiin useamman kerran evästauolle ja ihan vaan levähtämään. Mulla kipeytyi päkiät aika uusien kenkien takia, ja välillä huljuttelin jalkoja kylmässä järvivedessä. Se oli todella miellyttävän tuntuista.
(itikkamyrkky kehiin)
(kipeiden jalkojen tuuletusta)
(tässä vuolumestari näyttää miten homma hoidetaan)
(mun leiri viimeisenä yönä)
Seuraava yö saatiin viettää 4 muun teltan keskuudessa, ja nuotiolla saatiin ihan hyviä keskusteluja aikaiseksi. Luca päätti hivenen vuoleskella nuotiopaikalla (tulia ei laitettu tietty metsäpalovaroituksen takia), mutta yleisöllä oli vähän kovemmat kriteerit lopputulokselle. Olikohan toiveissa nyt näätä tai joku vastaava eläin, mutta lopulta valmis tuote oli kahvinsekoitustikku. Sille tuli heti tarvetta.
Eikä yllytyksestä huolimatta Luca uskaltautunut järveen, joku toinen ukkeli siellä kyllä kävi pulahtamassa, ja nyt en puhu itsestäni.
Aamulla syötiin rauhassa aamupalat, laitettiin leiri kasaan ja lopetettiin vaellus n. 6km kävelyllä takaisin autolle. Koko viikonlopulle tuli siis tarvottua n.28km, joka oli ihan sopiva, ei liian rankka eikä liian lössö.
Seuraava reissu heinäkuussa tai karhunkierroksella elokuussa, katsotaan miten aikataulut sopii yhteen, mutta oli mahtava reissu, ja lähden ehdottomasti uudestaan tämän ukon kanssa.
