Lemmenjoen vaellus 29.7 - 3.8.2016 OSA 1

Heti aluksi pakko sanoa, että on todella täytynyt olla rentouttava loma, kun olin unohtanut bloggerin sähköpostiosoitteen! Meinasi tulla jo kakka housuun, ja olinkin jo aika epätoivoinen, että pahus jos täytyy hyvä blogi jättää jälkeen vain koska olen niin huonomuistinen. Mutta ei onneksi!

Eli aloitetaan.

Perjantaina 29.7 starttasin auton aika pian sen jälkeen, kun olin päässyt töistä kotiin, ja kävin matkalla noutamassa vaelluskaverini Hertan. Olin etukäteen käynyt keskustelemassa siskoni kanssa Hertan ruokinnasta ja ruokamäärästä, joten perjantaina kaikki ruuat oli valmiiksi pakattuna päiväannoksiin. Matka kohti pohjoista alkoi.

Ensimmäinen pysähtyminen oli illalla klo 21 Juvalla, Häyrilän B&B:ssä. Olin varannut sieltä huoneen yhdeksi yöksi, ja mikä paikka! Satuin olemaan sinä iltana ainoa asiakas, joten kyllä oli hiljaista. Istuskelin illalla aitan verannalla ja katselin miten ilta-aurinko värjäsi taivaan kauniin oranssiksi. Olin pyytänyt aamupalan saatavaksi n klo 7.30, ja siellähän se luomupuuro höyrysi, kun saavuin pirttiin. Tarjolla oli myös leipää, särpimet sekä todella hyvää mansikkamehua. Tilan isäntäkin istui kanssani samaan pöytään, ja pääsin kyselemään maanviljelijän ammatin miinuspuolista...ja niitä tuli paljon.

klo 8.30, eli puolituntia omaa tavoitettani myöhässä, lähdin jatkamaan piiiitkääää ja puuuduttavaaa matkaa. Ajomatkasta ei sinäänsä ole mitään kummoista kerrottavaa, mutta poroja näkyi tasaisin väliajoin matkalla, joko tienreunalla tai keskellä tietä. Yritin pitää sellaista tahtia, että n. 3h ajoa ja 15-20 min tauko, ja se toimikin aika hyvin. Mutta kyllä matka tuntui lähes loputtomalta. Viimeiset 2h ennen Lemmenjoelle saapumista oli kiva ajaa, kun oli niin hyvät maisemat. Viimeisen pysähdyksen tein Ivalon s-marketissa, josta kävin ostamassa pienen voin, juuston sekä valmis eväsleivän ekalle illalle. Ei houkuttanut yhtään ajatus ruveta vielä laittamaan ruokaa leirissä. Kello taisi olla vähän vailla ilta kymmenen, kun saavuin kansallispuiston parkkipaikalle. Pakkailin siinä vielä viimeiset tavarat rinkan uumeniin ja soitin kotiin pikapuhelun, ja päivitin facebookkiin parit kuvat ennen kuin vaihdoin älypuhelimen kapulamalliseen.

Parkkipaikalta oli vain 800m matka ekalle telttapaikalle, jossa pystytin teltan pehmeään varvikkoon. Ilma oli mitä hienoin, vielä yli 20*C lämmintä, ilta-aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tämän vuoksi päätin pystyttää teltan ilman irtopohjaa (se mahdollistaa teltan purkamisen sadesäällä niin, ettei sisäteltta pääse kastumaan), mutta se kostautui myöhemmin. Nautin rauhassa eväsleivän sekä oluen ja katselin läheiselle lammelle. Suurena yllätyksenä tuli hyttysten määrä, siis se ettei niitä ollut ollenkaan. Muutama polttiainen lenteli ilmassa, mutta niistä ei ollut mitään haittaa. Kello oli jo yli puolenyön, kun kaivauduin makuupussin pehmoiseen syleileen ja nukahdin.

"Lemmenjoen kansallispuisto vihdoinkin. Saavuin parkkipaikalle klo 21.30 ja pakkailin rinkan loppuun ja lähdin talsimaan luontopolun varrella olevalle nuotiopaikalle. Löysin varvikosta sopivan tasaisen paikan teltalle, ja alusta vaikuttaa myös kivan pehmeältä. Jos ei lasketa muutamaa kanssa leiriytyjää, on niin hiljaista, että korvissa soi. Tuuli myös humisee. Parkkipaikalle saapui samaan aikaan autolastillinen "wannabe" erämiehiä. Nyt leiripaikalla puhutaan kovaan ääneen tietoutta "lapin retkeilystä"...hooohoo.
Itikoita en ole nähnyt kuin 1 siellä Juvan mökillä, sekä 2 täällä Lemmenjoen parkkiksella. Hertta on aivan uupunut automatkasta, kun joutui nukkumaan koko 13h matkan. Ottaa menetetyn ajan kiinni nukkumalla makuupussissa. Voisin käydä yöpuulle ja huomenna vaellus lähtee virallisesti käyntiin."

30.7.2016

"Eka yö takana ja sataa. Tein virheen, kun en illalla kasannut telttaa pohjakankaan päälle, koska sen avulla voisin purkaa sisäteltan sateensuojassa. Mutta, tänään tarkoituksena kulkea joen eteläistä puolta joko 10km Härkäjärvelle tai Ravadasjärvelle. Kello on jo 10.30 ja vielä leiri purkamatta!"

Valmistin aamupalaksi kaurapuuroa mehukeiton kera, ja se maistui oikein hyvältä. Onneksi teltassa on kohtalaisen tilava absidi, joten pystyin valmistamaan trangialla aamupalan sateelta suojassa. Toki täytyy aina olla todella tarkka, ettei trangian tuli vain pääse sulattamaan telttakangasta. Vuosia sitten jollain Nuuksion vaellusreissulla poltin telttaan nyrkin mentävän reiän ja sytytin siskontytön croksit tuleen. Sen jälkeen olen aina varmistanut, että trangian liekki todella on sammunut ennenkuin kaadan lisään polttonestettä.

Leirinpurkamisen jälkeen lähdin kävelemään kivikkoista ylämäkeä, ja samalla yritin tihrustella oikealla puolella sijaitsevan joen vastarannalle, mutta sumu esti kunnollisen näkymän. Alun puolituntia hehkutin mielessäni hyviä maihareita, että miten ihanaa liikkua vesisateessa ja märillä poluilla, mutta silti pysyy sukat kuivina. Tunnin kohdalla kosteus oli jo saavuttanut oikean jalan varpaat, mutta tilanne ei ollut vielä paha.






Pysähdyin ekan kerran syömään ja kahville jo 4km jälkeen Sotkajärven laavulle. Nuotio syttyi hyvin sateesta huolimatta, kun oli kuivia puita vaja täynnä. Laavulla istuskeli myös italialainen mies evästauolla. Keskusteltiin niitä näitä, ja hän kertoi hauskan tarinan paikallisesta porosta. Italiaano oli kävellyt kaikessa rauhassa polulla, kunnes oli huomannut isosarvisen poron jossain sivummalla. Tämä poro sitten oli alkanut kävelemään suoraan miestä kohti, jostain kumman syystä. Italiaano oli pelästynyt sen verran, eikä tiennyt mitä tehdä, joten hän oli valinnut lähimmän puun ja kiertänyt kätensä sen ympärille, niin että selkä oli paljaana porolle. Ilmeisesti poro ei tykännyt puunhalaajista, joten tästä syystä se kääntyi ja lähti matkoihinsa. Olisin ehkä itse tehnyt samoin :D
Jatkoin nopeasti matkaa, sillä halusin ehtiä pitkälle vielä tänään.



"Pysähdyttiin hetkeksi istuskelemaan halkovajaan, hartioita lepuuttamaan. Lemmenjoki virtaa aivan tuossa vieressä. Maasto on ollut mäntykangasmetsää, ja sadekin loppui alkuiltapäivästä. Mutta koska varvut ovat kosteita, lahkeet sekä maiharit ovat jo kastuneet. Voisin pyrkiä Ravadasniemen telttapaikalle, jonne on n. 8km matkaa. Poroja näkyi iso lauma Sotkajärven nuotipaikalla, johon pysähdyin kahville ja näkkärille."

Kävely sujui aika jouhevasti niin minulla kuin Hertallakin, mutta Härkäkosken venelossi tuotti molemmille extra adrenaliinia. Lemmenjoellahan on 2 paikkaa, josta pääsee omatoimisesti joen yli. Paikoille on rakennettu vaijeriköysi systeemi ehkä 1,5-2m korkeudelle vedenpinnasta, ja tavallinen soutuvene on kiinnitetty vaijeriin kiinni. Tätä köyttä vetämällä veneen saa vedettyä aina vastarannalta omalle rannalle. Täällä vaan oli sellainen ongelma, että koska köysi kulki niin korkealla, jouduin menemään maihareilla veteen seisomaan, että yletyin köyteen. Mutta loppujen lopuksi sain veneen vedettyä omalle rannalle. Huomasin veneen pohjalla n. 15cm vettä, ja äyskärin. Mutta, koska luulin ylettyväni köyteen istumalla veneessä, ajattelin että voin pitää kengät veneen sivuilla niin eivät kastu. Tästä syystä olin liian laista äyskäröidäkseni vettä pois veneen pohjalta. Heitin rinkan penkille ja kauhuissaan olevan Hertan rinkan viereen ja istahdin veneeseen. Otin köydestä kiinni ja aloin hiljaa vetää itseäni toiselle puolelle rantaa. Keskellä jokea tajusin, etten enää yletä köyteen, ilman että nousen veneessä seisomaan. Samalla pelkäsin nousta seisomaan, ettei vene vain kaadu. Siinä aprikoidessani vene alkoi virran mukana lähteä sivulle, joten oli pakko nousta seisomaan, ettei köysi karkaa ulottumattomiin. Noh, maiharithan siinä kastui viimeistä nurkkaa myöten, mutta loppujen lopuksi pääsin kuin pääsinkin vastarannalle. Rannalla ponkasin veneestä rannalle ja koska en pitänyt veneestä kiinni, se lähti nopeasti lipumaan takaisin keskelle jokea. Olin kauhuissani. Niin oli myös Hertta. Se uikutti surkeasti yksin veneessä keskellä jokea. Rinkkakin oli jo hieman kallellaan veneen reunalla, joten raivokkaasti rupesin nykimään köyttä, että saisin veneen taas hinattua omalle rannalle. Onneksi sain Hertan ja rinkan kuivana rannalle ja pienen hengähtämisen jälkeen jatkoimme matkaa.





Pysähdyimme Ravadasjärven autiotuvalle ruokailemaan. Mutta koska minulle autiotupakulttuuri oli täysin uutta, en kehdannut mennä tupaan häiritsemään muita retkeilijöitä. Koin vain rikkovani heidän seurueen rauhaa. Laittelin nuotiolla ruuat ja samalla Hertta nukkui makuualustan päällä, vaatteisiini kiedottuna. Sillä oli kylmä. Lopulta eräs seurueen jäsenistä tuli jututtamaan minua, ja kutsuivat tupaan lämmittelemään ja Hertta oli onnesta soikea, kun pääsi kaminan viereen köllöttämään. Kun aika oli sopiva, lähdimme jatkamaan matkaa lopulliselle telttapaikalle, jonne oli matkaa n. 3km.

"Ravadasjärven ja -niemen välissä oli joku telttapaikka mitä ei ollut merkitty omaan karttaan. Täällä vietän yön nro 2. Tultiin joskus klo 19 jälkeen tänne. Paikalle saapunut retkiseurue kertoi aamuksi povattavan sadetta..taas. Maiharit on ihan läpimärät, eikä niitä ulkona saa kuivaksi. Juuri huomasin marinol pullon vuotaneen rinkassa. Prkl. Toivottavasti kuivaa yön aikana, myös vaatteet jotka roikkuvat teltan katossa. Marinol käryää tosi pahalle!! Ravadasjärven autiotuvalla törmäsin mukaviin retkeilijöihin, jotka olivat liikkeellä jo viidettä päivää. Hertta nukkuu puolikuolleena makuupussissa. Jos laskuni menivät oikein, talsin tänään 17km, eli syystäkin on hartiat jäykät ja jalkapohjat väsyneet. Tässä muuten virtaa vieressä joki kohisten. Miten saisin kengät kuiviksi?"


Tähän kysymykseen päätän tämän 1 osan, ja loppu reissusta tulee 2 osassa.