Sillä samalla hetkellä kun kellon viisari lyö 15.30, rynnin työpaikan ovesta pihalle ja sujahdan nopeasti autoon. Kaasuttelen reipasta vauhtia kotiin, käyn suihkussa, vaihdan vaatteet ja pakkaan vielä viimeiset ruokatarvikkeet rinkan kätköihin, ennen kuin lähden noutamaan vaelluskaveriani Herttaa. Viikonloppureissu kohti Isojärven kansallispuistoa voi alkaa.
Kansallispuisto sijaitsee Kuhmoisten kunnassa, Tampereen itäpuolella. Heretyn parkkipaikalle vie pitkä ja möykkyinen hiekkatie, ainakin jos saapuu Kuhmoisten suunnalta.
Heti autosta poistuttuani kimppuun hyökkäsivät hyttyset, ja Hertta joutuikin steppailemaan tasajalkaa sen aikaa kun laitoin viimeiset tavarat rinkkaan ja kampesin sen selkääni. Reittiopastus neuvoi kulkemaan Heretyn metsätyömiesten kämpän ohi ja kohti metsän siimestä. Kävelin suorinta "tietä" kohti Kuorejärven telttailualuetta, mutta matkalla oli pakko pysähtyä juomaan useammankin kerran, sen verran kivikkoinen ja haastava polku oli. Pitkiä ja raskaita nousuja seurasi jyrkät ja kivikkoiset alamäet.
Tarkoituksena oli nukkua Kuorejärvellä sijaitsevassa laavussa, mutta vanhempi pariskunta oli jo ehtinyt vallata sen saapuessani. Pystytin kuitenkin hyvillä mielin pelkän sisäteltan, koska ilma oli lämmin ja taivas täysin pilvetön (tosin ikinä ei voi tietää alkaako yöllä satamaan, kuten on kerran koettu ja kastuttu). Illalla laittelin ruokaa nuotiolla ja Hertan kanssa kömmittiin makuupussiin yltäkylläisinä ja väsyneinä.
"Isojärven kansallispuisto ja eka yö takana. Tulipa nukuttua hyvin, vaikka aamulla oli varpaat vähän viileät. Aamupalan syötyäni järvelle, aivan rannan tuntumaan ilmestyi 2 kuikkaa. Olipas hienoa nähdä linnut lähietäisyydeltä. Ne sukeltelivat taukoamatta, leukojen louskutuksesta päätellen. Vastarannalla puolestaan kukkuu käki, mutta näköyhteyttä en siihen saanut.
Nukuin pelkän sisäteltan kanssa, sillä sadetta ei ole luvattu..?
Laavulla yöpyi vanhempi pariskunta, jotka illalla pyysivät liittymään seuraan nuotiolleen, kieltäydyin kohteliaasti. Tosin kaduin heti kieltävää päätöstäni. Miksi ei voisi tutustua uusiin ihmisiin vaelluksilla, vaan pitääkö aina yksin kykkiä asenteella; tää on mun nuotio...
Tällä reissulla en ajatellut asettaa kilometritavoitteita, vaan leiriydyn lähimmälle nuotiopaikalle, kun siltä tuntuu.
Yritän samalla selvittää, tuleeko lintujen tarkkailuun käytettyä aikaa, että kannattaisi jatkossa kantaa 1kg kiikareita mukana. Lappiin en kyllä tuota painoa raahaa mukana."
Lauantaiaamu alkoi kello kahdeksan jälkeen puuroveden keitolla, ja lintujen tarkkailulla.
Saavuin aika aikaisin Kalalahden laavulle, ja sainkin olla siellä yksin seuraavaan päivään asti. Laavulta avautui aivan upeat näkymät alapuolella levittäytyvälle järvelle. Kävin hakkaamassa ison kasan klapeja laavulle ja polttelin nuotiota koko illan.
"Olen istunut jo useamman tunnin tässä Kalajärven laavulla ja Hertta on nukkunut kokoajan. Kuuntelin Suomen jääkiekkomatsin radiosta ja voittohan siinä tuli! Kuten arvasin!
Täällä voi tuntea olevansa osa luontoa. Linnut laulavat, puut huokailee ja tuuli tuivertaa. Tuli räiskyy nuotioringissä samalla, kun paikallinen sadekuuro kylvää pisaroita. Ei kuulu ihmisten ääniä. Luonto on jotenkin niin kaunis ja koskettava ympärillämme. Harmi, kun kaikki eivät osaa nauttia siitä."
Sunnuntaiaamu alkoi poutaisena ja lämpimänä, kun kömmin makuupussista ulos. Hertta jäi vielä pussiin nukkumaan, kun itse rupesin keittämään puurovettä. Yön aikana laavulla oli käynyt hiirulaisia syömässä muutamia Hertan nappuloita ja haukkaamassa kattilanpesusientä. Ilmeisesti siihen oli jäänyt edellisen päivän tiskauksesta makua.
Kansallispuisto sijaitsee Kuhmoisten kunnassa, Tampereen itäpuolella. Heretyn parkkipaikalle vie pitkä ja möykkyinen hiekkatie, ainakin jos saapuu Kuhmoisten suunnalta.
Heti autosta poistuttuani kimppuun hyökkäsivät hyttyset, ja Hertta joutuikin steppailemaan tasajalkaa sen aikaa kun laitoin viimeiset tavarat rinkkaan ja kampesin sen selkääni. Reittiopastus neuvoi kulkemaan Heretyn metsätyömiesten kämpän ohi ja kohti metsän siimestä. Kävelin suorinta "tietä" kohti Kuorejärven telttailualuetta, mutta matkalla oli pakko pysähtyä juomaan useammankin kerran, sen verran kivikkoinen ja haastava polku oli. Pitkiä ja raskaita nousuja seurasi jyrkät ja kivikkoiset alamäet.
Tarkoituksena oli nukkua Kuorejärvellä sijaitsevassa laavussa, mutta vanhempi pariskunta oli jo ehtinyt vallata sen saapuessani. Pystytin kuitenkin hyvillä mielin pelkän sisäteltan, koska ilma oli lämmin ja taivas täysin pilvetön (tosin ikinä ei voi tietää alkaako yöllä satamaan, kuten on kerran koettu ja kastuttu). Illalla laittelin ruokaa nuotiolla ja Hertan kanssa kömmittiin makuupussiin yltäkylläisinä ja väsyneinä.
"Isojärven kansallispuisto ja eka yö takana. Tulipa nukuttua hyvin, vaikka aamulla oli varpaat vähän viileät. Aamupalan syötyäni järvelle, aivan rannan tuntumaan ilmestyi 2 kuikkaa. Olipas hienoa nähdä linnut lähietäisyydeltä. Ne sukeltelivat taukoamatta, leukojen louskutuksesta päätellen. Vastarannalla puolestaan kukkuu käki, mutta näköyhteyttä en siihen saanut.
Nukuin pelkän sisäteltan kanssa, sillä sadetta ei ole luvattu..?
Laavulla yöpyi vanhempi pariskunta, jotka illalla pyysivät liittymään seuraan nuotiolleen, kieltäydyin kohteliaasti. Tosin kaduin heti kieltävää päätöstäni. Miksi ei voisi tutustua uusiin ihmisiin vaelluksilla, vaan pitääkö aina yksin kykkiä asenteella; tää on mun nuotio...
Tällä reissulla en ajatellut asettaa kilometritavoitteita, vaan leiriydyn lähimmälle nuotiopaikalle, kun siltä tuntuu.
Yritän samalla selvittää, tuleeko lintujen tarkkailuun käytettyä aikaa, että kannattaisi jatkossa kantaa 1kg kiikareita mukana. Lappiin en kyllä tuota painoa raahaa mukana."
Lauantaiaamu alkoi kello kahdeksan jälkeen puuroveden keitolla, ja lintujen tarkkailulla.
Sullottuani kaikki varusteet rinkkaan, lähdin jatkamaan päämääränä Kalalahden laavu.
Pysähdyin matkalla Vahterjärven laavulle kahvinkeittoon ja välipalalle. Seuraava video on kuvattu nuotiopaikalta.
Saavuin aika aikaisin Kalalahden laavulle, ja sainkin olla siellä yksin seuraavaan päivään asti. Laavulta avautui aivan upeat näkymät alapuolella levittäytyvälle järvelle. Kävin hakkaamassa ison kasan klapeja laavulle ja polttelin nuotiota koko illan.
"Olen istunut jo useamman tunnin tässä Kalajärven laavulla ja Hertta on nukkunut kokoajan. Kuuntelin Suomen jääkiekkomatsin radiosta ja voittohan siinä tuli! Kuten arvasin!
Täällä voi tuntea olevansa osa luontoa. Linnut laulavat, puut huokailee ja tuuli tuivertaa. Tuli räiskyy nuotioringissä samalla, kun paikallinen sadekuuro kylvää pisaroita. Ei kuulu ihmisten ääniä. Luonto on jotenkin niin kaunis ja koskettava ympärillämme. Harmi, kun kaikki eivät osaa nauttia siitä."
Sunnuntaiaamu alkoi poutaisena ja lämpimänä, kun kömmin makuupussista ulos. Hertta jäi vielä pussiin nukkumaan, kun itse rupesin keittämään puurovettä. Yön aikana laavulla oli käynyt hiirulaisia syömässä muutamia Hertan nappuloita ja haukkaamassa kattilanpesusientä. Ilmeisesti siihen oli jäänyt edellisen päivän tiskauksesta makua.
Lähdin laavulta ja kävelin rauhallisesti mutta varmasti kohti aloituspistettä, eli Heretyn metsätyökämppää. Tuolla kämpässä pidetään kesäviikonloppuina kahviota auki, joten pihapiiriin oli saapunut niin päiväretkeilijöitä, kuin tilausbussillinenkin kahvitettavia suita.
Kävin nappaamassa itselleni kahvin sekä voilmäpullan, ja istahdin pirttipenkille raapustelemaan vielä viimeiset sanat reissusta.
Reissu oli varsin onnistunut, ja uskon myös Hertan nauttineen (toivottavasti). Maisemat olivat kauniit ja polku paikoitellen hyvinkin raskas, mutta erittäin hyvin merkitty opastein ja värein. Suosittelen.
Lisätietoja Isojärvestä löytyy luontoon.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti